|
|
Tarinat
Tänne siis tulevat Erakkosusien tarinat.
Tässä vielä ohjeita:
Nimi kohtaan laitat kissasi nimen, et omaasi.
Komentti kohtaan tulee tarinasi, luvut ovat kiellettyjä.
Kirjoita joko minä tai hän muodossa.
Muista että sutesi ei voi teleportata, etkä voi tappaa/haavoittaa muiden susia, jollet sovi siitä erikseen heidän kanssaan.
Autohittaus on kiellettyä, pieni hittaus on silti sallittua, voit puhua toisen hahmolla, ja liikuttaa sitä, mutta et liikaa.
Kaikki tarinaan kuulumaton kuuluu //-merkkien sisään.
Nauttikaa tarinahetkistä!
| Nimi: Cargvet, Matkalainen |
03.12.2015 13:16 |
Herra naurahti, ja hidasti vauhtiaan sulavaan hölkkään.
’’Tekö, netiti Rise, olette minulle taakkaa?’’ hän toisti kysymyksen, ja käänsi katseensa lievästi suupieli kaarellaan narttuun. Moonrise hidasti vauhtiaan, ja miltei pysähtyi.
’’Niin’’ narttu sanoi. Car pudisti päätään hymyillen.
’’On mukavaa että olette mukanani, Rise neiti. Ja mitä taakkaan tulee, te olette niistä vähin.’’ Uros lasahti pehmen imartelevalla, mutta silti herrasmiesmäisellä äänellä, ja käänsi katseensa taivaalle.
’’Tule, meidän on ehdittävä vuorille ennen lumisadetta’’ hän haukahti.
//Rise :3? |
|
| Nimi: Zizzilif tabulla |
01.07.2015 16:45 |
| //Tajusin, että Rise on kyl pari kertaa vääntäny kasvoilleen tekohymyn...// |
|
| Nimi: Moonrise, Matkalainen |
28.06.2015 21:27 |
Rise juoksi vammoistaan huolimatta vahvana Carin rinnalla. Pienoinen hymy nousi Moonin huulille. Kyllä, hän hymyili, ensi kertaa elämässään. Hän ei ollut koskaan vääntänyt kasvoilleen tekohymyä. Jokin Car-herrassa veti neitiä puoleensa.
"No, Car herra, otitteko huomioon, että nyt mukananne roikkuu puolustuskyvytön siipirikko?" Moon haaukahti viitaten uroksen aamuisiin sanoihin.
//Car? |
|
| Nimi: Cargvet, Matkalainen |
28.06.2015 19:58 |
"En vain usko kohtalon enää haluavan minun elää näillä seuduin" herra vastasi, ja lähti jolkottamaan eteenpäin.
"Siis missä yövymme?" Rise kysyi.
"Siellä missä voimme, nyt olisi hyvä liikkua kiireesti, ennen yötä" Cat haukahti, ja kiristi juoksuun. Rise nousi hänen rinnalleen kevyesti.
"No, mitä odotamme? Mennään nopeammin!" Car huudahti, ja kiihdytti entisestään hän tunsi olevansa voimakas. Oli uusi aika, uudet kujeet. Mikään ei enää pidätellyt tätä koreaa urosta, saati riippunut mukana. Rise taas oli aivan eri asia. Sillä Car väitti hänestä. Ja ensikerran elämässään uros hymyili. Oikeasti. |
|
| Nimi: Moonrise, Matkalainen |
28.06.2015 06:48 |
Hetken Moon vain napitti jäisillä silmillään Caria. Tuo oikeasti jättäisi kaiken taakseen? Rise vilkaisi nopeasti taakseen. Hänelläpä ei enää ollut mitään, mitä jättää taakseen, paitsi tuttu reviiri tietysti.
"Voisin lähteä mukaan, jos hyväksyt minut matkaasi", narttu haukahti ja huiskautti häntäänsä hieman.
"Toki hyväksyn sinut mukaani Rise-neiti", Cargvet sanoi ja väläytti Riselle (teko)hymynsä.
"En kyllä vieläkään ymmärrä, miksi jätät kaiken taaksesi", Moon mutisi melko hiljaa.
//Car? |
|
| Nimi: Cargvet, Matkalainen |
27.06.2015 15:17 |
Uros pysähtyi, ja katsahti Riseä. Narttu seisoi ylväänä hänen edessään, valmiina taisteluun, huolimatta haavoistaan. Car tunsi kunnioitusta tuota hopeista olentoa kohtaan, mutta niin vaikeaa kuin se oli myötääkkiin, he eivät koskaan saisi yhteistä tulevaisuutta. Car oli itse piru, ja Rise jumalatar. Niin korkealle kuin uros kurkottaisikin, hän ei koskaan yltäisi Risen luokse. Surullista, mutta totta.
"Minulla ei ole enää pesää, Rise neiti" Car vastasi. "Jätin sen Darkille, voidakseni lähteä matkalle" hän jatkoi. Rise tuijotti häntä kuin vajaata jänistä tuijotetaan. Narttu selkeästi eäili hänen mielenterveyttään.
"Sinä siis vain lähdet ja hylkäät kaiken?" narttu valotti asiaa.
"Kyllä, Rise neiti. Minä jätän vanhat muistot ja suuntaan uusia kohti." Car sanahti, ja nyökkäsi samalla.
"Mutta minne menet?" Rise kysyi, uudelleen.
"Ensin Bengalin vuorille. Siitä jatkan matkaani pohjoiseen, jos selviän edes sinne asti." Car selitti. "Voitte tulla mukaani, tai jäädä tänne. Valinta on täysin teidän tassuissanne" Hän lisäsi.
//Moon? |
|
| Nimi: Moonrise, Kaamosklaanin lähistö |
27.06.2015 09:08 |
Kysyttyään, minne kaksikko oli menossa, Moonille nousi jotain mieleen. *Hetki... Miksi seuraan tuota?* Eihän narttu tarvinnut muita. Ajatuksistaan huolimatta hän jatkoi uroksen seuraamista. Ja mitäköhän hän oli tarkoittanut sillä, ettei tämä ollut enään hänen reviiriään. Ja kuinka hän kehtasi sanoa Moonriseä puolustuskyvyttömäksi!?
"Eikös pesäsi ole tuossa suunnassa?" Moon kysäisi melkein heti edellisen kysymyksensä perään ja huiskaisi hännällään toiseen suuntaan.
//Car? |
|
| Nimi: Cargvet, Kaamosklaanin lähistö |
27.06.2015 03:02 |
Cargvet laski katseensa taivaalta, ja palautti sen hopeiseen narttuun vierellään. Hän hymähti hiljaa, ja käänsi päänsä takaisin laventelinsinisille pinnalle.
’’Tämä ei enää ole reviiriäni, neiti Rise’’ uros sanahti.
’’Sitäpaitsi, olet vahingoittunut. En satuta puolustuskyvyttömiä saati siipirikkoja’’ Car jatkoi. Rise kiivastui, ja loikkasi uroksen eteen silmät leiskuen.
’’Minäkö muka ’puolustuskyvytön siipirikko?‘ parin palovamman ja käristyneen turkkipalan vuoksi?’’ Rise kivahti. Car loi järkkymättömän katseensa narttuun, ja hymähti itsekseen jotain.
’’No, minun täytyy tästä lähteä’’ hän sanoi, ja nousi ylös.
’’Hyvästi, Rise neiti’’ hän jatkoi, ja lähti tassuttamaan kohti kuusimetsää, ja Bengalin vuoria.
’’Hei, odota! Jätätkö minut vain tänne?’’ Rise huudahti närkästyneenä. Car kääntyi ympäri hymyillen tekohymyä nartulle.
’’Tule mukaan sitten’’ hän kehotti. Risen suutahdus näytti katoavan. Naaras tuhahti urokselle hitusen huvittuneesti ja jolkotti hänen peräänsä.
’’Niin siis minne olimme menossa?’’ narttu kysyi.
//Rise? |
|
| Nimi: Moonrise, Kaamoslauman lähistö |
26.06.2015 22:40 |
Pian narttu heräsi kevyestä unesta, jota oli nukkunut. Hän näki Carigvetin ulkona kallion päällä. Uroksen rautaiset kynnet ja hampaat välkkyivät auringossa. Tuo susi oli pelastanut Risen.
"Etpä ole vieläkään repinyt minua palasiksi" Moon haukahti kävellessään uroksen luokse. Palovammoja kirvelsi hieman nartun kävellessä, mutta hän ei antanut sen näkyä.
//Carri? |
|
| Nimi: Cargvet, Kaamosklaanin lähistö |
26.06.2015 22:28 |
’’Mitä se on?’’ Rise kysyi, ja irvisti hieman, uroksen puristaessa lisää tahnaa palovammoille. Hän ei vastannut, vaan jaktoi hartaasti työtä, rautahampaat auringossa välkähdellen. Hänen polkuanturoitaan pakotti yhä matka, jonka hän oli yrttien vuoksi kulkenut. Mutta mikäli hän ei pelastaisi Riseä, kuka sen tekisi? Ei ainakaan Dark, saati kukaan muu erakko, klaaneista nyt puhumattakaan.
*Toivottavasti hän selviää* Car mietti itsekseen. Rise työnsi huuhkajaa hänen vierelleen. Car pudisti päätään, hänellä ei ollut nälkä.
Viimein työ oli tehty, ja Car saattoi antaa olla. Rise oli nukahtanut, ja nyt uros näki huuhkajan. Hän lipaisi vihreän kasviveren tummentamia huuliaan, ja tassutti sen luo. Vasta nyt hän tajus ikuinka nälkäinen oli. Susi hotki linnun, ja loikki sitten ulos, kallion päälle. Bengalin vuoret kutsuivat häntä, mutta hän ei voinut jättää Riseä yksin.
//Rise? |
Vastaus:
10KP:ta!
~Kiri YP™ |
|
| Nimi: Moonrise, Kaamoslauman lähistö |
26.06.2015 21:53 |
Rise sävähti hieman, kun Car valutti hänen pahimmalle vammalleen jotain tahnaa. Se kirveli hieman.
"Mitä sinä teet?" narttu murahti urokselle.
"Pysykää paikallanne Rise neiti. Tämä helpottaa oloanne, lupaan sen", Car mumisi. Moonrise tuhahti hieman.
"Mitä se on?" Moon kysyi ja irvisti hieman, kun Cargvet puristi lisää tahnaa palovammoille. Oliko uros lähtenyt hakemaan noita kasveja hänen takiaan? Rise tapitti kylmillä silmilään rautahampaista urosta. Sen jälkeen narttu vilkaisi nappaamaansa huuhkajaa, jota ei ollut syönyt loppuun asti. Hän kurotti yhdellä tassullaan ja työnsi sitä lähemmäs Caria. Lieni tuollakin nälkä...
//Car? |
Vastaus:
10 KP:ta!
~Kiri YP™ |
|
| Nimi: Cargvet, Kaamosklaanin lähistö |
26.06.2015 21:46 |
Uros pysähtyi, ja nuuhki ilmaa. Yrtit olivat lähellä. Hän löysikin ne pian, ja lähti takaisin pesälle. Aamu oli jo pitkällä, ja lämmin auringonvalo hiveli uroksen turkkia. Car nuuhki ilmaa, meden ja maidon tuoksu kantautui hänen ympäriltään. Mehiläiset surisivat Carin ympärillä, hänen jolkottaessaan kohti väliaikaista pesää kalliolla.
//Oon laiska joten skip//
Car loikkasi luolaan. Rise nosti päätään, ja katsahti urokseen hitusen syyttävänä. Mitään sanomatta Car tassutti nartun luo, ja laski yrtit hänen eteensä. Rise ei sanonut mitään, tuhahti vain. Car meni makuulle hänen virelleen, ja alkoi pureskelle yrttejä tahnaksi. Ne olivat kitkeriä, mutta Risen haavat eivät saaneet tulehtua. Car valutti tahnan pahimmalle palovammalle. Rise sävähti kuin olisi astunut piikkiin.
’’Mitä sinä teet?’’ hän murahti.
’’Pysykää paikallanne Rise neiti. Tämä helpottaa oloanne, lupaan sen.’’ Car mumisi suu täynnä tahnaa.
//Moony :P? |
Vastaus:
15Kp:ta (en ansaitse)
~Kiri YP™ |
|
| Nimi: Moonrise, Kaamoslauman lähistö |
26.06.2015 20:33 |
Carin lähdettyä jonnekkin, Moon istahti kallioiselle maalle hieman turhaantuneen oloisena. Jokin urosten tyyli, ensin tullaan ja autetaan ja sitten vain häivytään? Vai oliko se vain Cargvetin tapa? Moonrisen palovammoja poltteli kivuliaasti nartun noustessa. Hän alkoi nuuskimaan sateen jälkeistä ilmaa, olis parempi napata jotakin. Hän ei ollut syönyt koko päivänä. Nälkä kaiversi Risen vatsaa inhottavasti. Pian palanut neiti löysi huuhkajan tuokun. Nopeasti narttu jäljitti linnun. Sa istuskeli matalalla oksalla, täysin tietämättömänä vaanivasta sudesta. Pian Moonrisen kynnet upposivat huuhkajan niskaan hypyn antamalla vauhdilla. Hopeinen susi painoi linnun maata vasten ja puraisi sen niskat poikki. Lintu valahti veltoksi ja narttu nosti sen hampaisiinsa. Oli siinä iso lintu. Moon kantoi sen luolaan, jonne Car oli ilmeisesti tuonut hänet. Siitä voisi jopa saada hyvän uuden pesän.
//Pelastajaa? |
Vastaus:
10KP:ta :)
~Kiri YP™ |
|
| Nimi: Cargvet, Kaamosklaanin lähistö |
26.06.2015 20:16 |
Moonrise räpäytti pari kertaa silmiään, hitusen hämmentyneenä. Cargvet astui askeleen taaemmas ja katsoi kuinka narttu nousi -hitusen vaivalloisesti kylläkin- ylös. Sitten heidän katseensa kohtasivat.
’’Olen kunnossa, kiitos’’ hopeinen vastasi, hänen aiemmin esittäneeseen kysymykseensä, ja räpäytti sitten silmiään niin, että niihin heijastuva tähtien valo särkyi, ja sai hänen katseensa lähes säkenöimään.
’’Mä luulin että olisit pesässäs’’ narttu jatkoi perään, ja nuolaisi sitten pari kertaa palon seurauksena tullutta vammaa kyljessään. Hänen ilmeestään päätellen se oli kaikkein pahin.
’’Etsin Darkia metsässä, hän ei tullut pesään, ja haistoin savua pesänne suunnalta, Rise neiti’’ Car valehteli kohteliaasti, ja väläytti tälle hurmaavan tekohymynsä, ennenkuin kääntyi, ja asteli luolan suulle, venytellen pitkän istumisen jäljiltä jäykkiä jäseniään. Risen kynnet rapsuivat kylmällä kivipinnalla, nartun tassuttaessa hänen peräänsä.
’’Minne menet?’’ narttu haukahti hämmentyneenä. Herra katsahti taakseen, ja hänen huulilleen noussut hurmaava tekohymy teki taas kerran tehtävänsä, vastaamalla kaikkiin kysymyksiin, jokseenkin valheellisesti. Uros kääntyi, ja loikkasi alas kielekkeeltä. Hänen turkkinsa hulmusi ilmassa, ja pian maa tavoitti tassut. Uros seisoi nyt keskellä usvamerta. Hän loikkasi ruoholle. Mudan kyllästämä maa lotisi hänen tassuissaan, ja korpit raakkuivat jossain kaukana, usvan yläpuolella. Risen kutsuhuuto ei saanut urosta kääntymään. Hän lähti tassuttamaan kohti entistä pesäänsä, vain yksi asia mielessään..
//Hopeinen jumalatar :3? //Menee hakemaan palovamma lääkettä Erkki Petterin valtakunnasta siis :D x3 |
Vastaus:
10 KP:ta Jarppalarppa :D
~Kiri YP™ |
|
| Nimi: Moonrise, Kaamoslauman lähistö |
26.06.2015 15:30 |
"Rise neiti, oletteko kunnossa?" Moonrise kuuli ylättäen Carin äänen. Narttu räpäytti pari kertaa silmiään ja suuntasi ne sitten äänen suuntaan. Niin oudolta, kun se tuntuikin, Cargevet seisoi siinä Rsen edessä. Eipä kestänyt kauaa, kun Moon oli jo hieman heikosti jaloillaan.
"Olen kunnossa, kiitos", neiti sanoi ja nyökkäsi.
"Mä luulin että olisit pesässäs", hän jatkoi perään. Moonrise nuolaisi pari kertaa palovammaa kyljessään. Se taisi olla se kaikkein pahin.
//Rautahammas? |
Vastaus:
Saat tästä nyt.. :3 5KP:ta :D!
~Kiri YP™ |
|
| Nimi: Cargvet, Kaamosklaanin lähistö |
26.06.2015 14:48 |
Carin turkki roikkui märkänä ja vettä valuvana hänen päällään. Sade piisaksi yhä hänen vartaloaan, mutta uros ei enää välittänyt siitä. Hän laahusti hitaasti kohti pesää, ehkä Dark vielä hyväksyisi hänet pesätoverikseen ja toiseksi reviirinhaltijaksi. Palaneen puun katku oli jo kaikonnut, ja ilmassa tuoksui vain tuore maa. Car kulki niityllä, ja hänen jalkoihinsa oli takertunut heinän korsia. Uros pysähtyi, ja nuuhkaisi ilmaa. Sanakan sateen alla oli jotain muutakin.. Hän kääntyi, ja näki samaisen möykyn maassa, kuin tulomatkallaan. Jotenkin ilmassa tuoksui Riseltä.. Uros säntäsi juoksuun, loikkien kuin pitkäkorva. Hän saavutti viimein möykyn, suden. Se oli Rise. Hopeinen narttu makasi liikkumattomana niittyleinkikkien saartamana. Hänet olisi luultu kuolleeksi, ellei hennosti kohoileva rintakehä olisi todistanut jotain aivan muuta. Car heitti Risen selkäänsä, ja kantsahti kohti Bengalin vuoristoa. Pitäisikö heidän suunnata sinne? Uros huokaisi raskaasti, ja nyökkäsi.
*Pelastan sinut, Rise, lupaan* hän lähetti äänettömän lupauksen nartulle, ennenkuin suuntasi kohti lähimpiä kallioita.
//SKIP//
Car laski nartun pehmeille sammalille. Entinen asukas oli ainakin pitänyt luolasta huolta. Kallioseinämän halkeamista pulppuava kuunvalo hopasi Risen turkin vielä hopeisemmaksi kuin ennen. Narttu näytti jo kuun jumalattarelta. Car huokaisi, ja kääntyi kohti luolan suuta. Sade alkoi hiipua, ja pisarat liukuivat keveästi alas kallion hiilenmustia seinämiä. Uros näki kaukana taivaanrannassa vaalean kajastuksen, ja räpäytti lumoutuneena silmiään. Risen yskintä herätti hänet ajatuksistaan.
’’Rise neiti, oletteko kunnossa?’’ Car huudahti, ja kiepahti ympäri, suhahtaen nartun eteen.
//Rise :P |
Vastaus:
15KP:ta hermanni! :DD
~Kiri YP™ |
|
| Nimi: Moonrise, Kaamosklaanin lähistö |
25.06.2015 03:47 |
Moon juoksi kohti pesäänsä. Hän ei halunnut jäädä sateeseen. Naaras ravasi nopeasti metsässä kohti pesäänsä. Hän pääsikin nopeasti pesälleen. Narttu kömpi koloon suojaan. Pian alkoikin jo satamaan ja ukkostamaan. Aivan yllättäen salama iski Moonin pesäkuuseen. Se syttyi hetkssä tuleen ja levitti savua pesäänkin. Moonrise oli hetkessä seisomassa. Savu sai suden yskimään. Yskivätkö sudet? No, ainakin Rise yski nyt. Savun hengittäminen heikensi nartun voimia. Entistä huonommin meni, kun liekit levisivät pesään asti. Palovammoja ja hieman kärventynyttä turkkia. Hän lähti nopeasti, mutta heikon oloisesti pois pesästään. Moonin hopeanharmaa turkki oli muuttunut hetkessä tummaksi palossa. Sade tosin huuhtoi sen pois ja litisti samalla Moonrisen turkin. Narttu käänsi heikosti katseensa kohti palavaa pesää. Muutama kyynel vieri hänen silmistään, sitä vain ei huomannut sateessa. Kova sade painoi narttua, Hieman heikohko Rise päätti lähteä etsimään Caria, ehkä hän auttaisi. Narttu lähti hoipertelemaan kohti tekohampaisen uroksen pesää. Eipä hän välittänyt, vaikka luultavasti päätyisi tapaamaan Darkinkin. Pain Moonin voimat tosi pettivät. Hän kaatui maahan ja menetti pian tajuntansakkin.
//Carrinen? |
Vastaus:
Wuumm! Saat tästä 10KP:ta!
~Kiri YP™ |
|
| Nimi: Cargvet, Kaamosklaanin lähistö |
25.06.2015 03:26 |
Car katsoi kuinka Rise loi kasvoilleen viileän, tahdikkaan ilmeensä. Uroksen teki mieli astua lähemmäs tätä.. Muttei hän voinut.
’’Vaan etpä ole vielä raadellut. Ja on minut ennenkin yritetty raadella, ei se ihan noin vain käy’’ Rise tuahti, ja vilautti Carille pienen palan lumoavaa hymyään. Uros tunsi kihelmöintiä polkuanturoissaan. Minkä vuoksi? No, eihän oikein tiennyt. Ilma tuntui painostavalta, ja vasta äsken paistanut aurinko katosi tummien myrskypilvien alle. Aukea viileni hetkessä, ja kylmä tuuli turkillaan Carkin heräsi ajatuksistaan. Rise oli noussut seisomaan, ja hänen kaunis pehmeä turkkinsa aaltoili tuulessa.
’’Kohta alkaa myrskytä. Teidän kannattaa lähteä, ennenkuin sade alkaa. Tahdotteko että lähden mukaanne, saattamaan teitä?’’ Uros teidusteli, jopa itseltään salaisena toiveena saada lunastettua hetken lisäaikaa hurmaavan nartun kanssa. Rise kuitenkin pudisti päätään, harmi.
’’Ei, enköhän osaa itsekkin perille’’ tuo naurahti. Ja kääntyi sitten ympäri, lähtien hölkkäämään pois päin pesältä. Car huokaisi, ja vilkaisi haikeana nartun perään. Hän tunsi ensikertaa jotakin elämässään. Laboratorion nukutus-, sekä rauhoitus ruiskeet olivat vieneet häneltä muistin, sekä tunteet. Ehkä Riseen tutustuminen.. oli paras asia mitä hänelle ikinä tapahtuisi? Kuka sen tietää. Car käänsi päänsä pois masentuneena, hän ei ehkä koskaan näkisi Risea uudelleen, harmi.
’’Hei, pesäni on muuten tuolla päin, että voit tulla reviirilleni, niin että voin uhata raatelevani sinut!’’ Rise huudahti vielä, ja hymyili säkenöivästi urokselle. Car nyökkäsi, ja jäi katsomaan kunnes narttu katosi kuusien lomaan. Uros suhahti sitten nopeasti mäyränkoloon, ennenkuin sade tavoittaisi hänet.
Dark loikkasi sisään pesään läpimärkänä, ja huonotuulisena. Selkeästikkään riistaonni ei ollut ollut myötä. Car vilkaisi häntä pesän reunalta, hitusen uupuneena. Uros tunsi itsensä viisaaksi. Sade oli huuhtonut Risen hajujäljen, ja nyt Darkilla ei ollut harmainta aavistustakaan nartusta! Ainakaan tuo ei valloittaisi sitä..
’’Kaamea ilma!’’ Dark huudahti ja ravisti vettä turkistaan. Car hymähti jotain myöntävää, ja tuijotti lasittunein silmin tyhjyyteen.
’’Kaikki riista juoksi varmasti päiviä sitten piiloon ja nyt on vielä ukkosmyrskykyn tulossa, olen aivan varma.’’ Dark jatkoi vihaisesti. Car nyökkäsi, vaikkei hän kuunnellutkaan veljeään. Ainoastaan Risen kaunis kuva pyöri hänen mielessään, kuinka joku saattoi saada hänet tuntemaan niin.. lämpimiä ja ihania asioita? Mitä ikinä tämä olikin, se oli spesiaalia.
’’Hei, mitä sinä siinä tuijottelet?’’ Dark kysyi. Car ravistautui irti Rise-ajatuksistaan, ja vilkaisi veljeään.
’’Minun on mentävä’’ hän sanoi yllättäen.
’’Minne? tässä säässä?’’ Dark huudahti yllättyneenä.
’’Tämä pesä on käynyt pieneksi.. toivottavasti tapaamme tulevaisuudessa!’’ Car huudahti, ja sukelsi sateeseen. Se oli voimakas ja painoi häntä maahan. Kuusien alla kulku helpottui, ja kolli saattoi juosta metsän lävitse vaivatta suuntaan jossa Rise asui. Hän kuitenkin erotti jonkun makaavan maassa liikkumattomana. Ensin hän ei kiinnittänyt siihen huomiota, vaan jatkoi Risen pesälle.. se oli tulessa! Salama oli kai iskenyt siihen.. Mutta oliko Rise sisällä? Car ei voinut enää tarkastaa. Sade sai kuuman hiilloksen kihisemään. Car huokaisi murheissaan, ja lähti ravaamaan pois.
//Nokkela neiti :3? //Nyt tää löytää tajuttoman Risen sateest// |
Vastaus:
20 KP:ta!
~Kiri YP™ |
|
| Nimi: Moonrise, Kaamosklaanin lähistö |
25.06.2015 02:50 |
Jaa että voisi raadella nartun tässä ja nyt? No eipä ollut sitä ainakaan vielä tehnyt.
"Vaan etpä ole vielä raadellut. Ja on minut ennenkin yritetty raadella, ei se ihan noin vain käy", Moonrise tuhahti ja vilautti urokselle pienen tekohymyn, joka tosin oli melko aidon näköinen. Sen jälkeen pehmeä turkkinen narttu nousi seisomaan ja katsahti kylmillä silmillään Cariin. Jos tuo nyt käski lähteä, kai hän sitten lähtisi. Ei Rise kyllä urosta pelännyt. Omalla tavallaan narttu jopa hieman sääli häntä. Ollut joku koe-eläin...
//Pieni mummo Car tekohampaineen? |
Vastaus:
Saat 5KP:ta! :3
~Kiri YP™ |
|
| Nimi: Cargvet, Kaamosklaanin lähistö |
25.06.2015 02:38 |
’’No tuota’’ narttu aloitti hitusen hämmentyneesti, mutta pyyhki sen nopeasti pois ja jatkoi viileästi:
’’Ja mitäs sinun hampaillesi on tapahtunut, puhumattakaan kynsistä? Hukkasitko ne?’’ Haukahti tuo Carille, ja huiskautti häntäänsä. Uros väläytti hurmaavan tekohymynsä. Nartun pää oli ylväästi pystyssä, ja tuo selkeästi vaikutti hallitsevan tilanteen. Car havainnoitsi sen, ja antoi häntänsä laskeutua maahan, niin että sen pää hipoi kuolleita lehtiä.
’’Koe 004578’’ uros vastasi harvasanaisesti. Sitten hän kohotti päätään, ja vilkaisi aurinkoa. Oli jo lähes keskipäivä. Darkin tuoksu alkoi voimistua, mutta pysyi vielä kaukana pesästä. Moon ei näyttänyt lainkaan huolestuneelta, päinvastoin! Narttu istahti maahan naama peruslukemilla, ja kietaisi häntänsä tassujensa ympärille. Uros käänsi katseensa jälleen narttuun. Säväys lempeyttä, sekä vakavuutta samassa katseessa..
’’Nyt on aikanne mentävä, neiti Moonrise’’ Car käski tahdikkaasti, mutta silti pehmeästi. Moon katsahti häntä huvittuneena.
’’Miksi?’’ narttu naurahti, jää tuntui jotenkin murtuneen hitusen heidän välillään. Car pudisti päätään tekohymy huulillaan. Sitten hän katsahti taas neiti nokkelaan, silmät auringossa välkähtäen.
’’Dark tulee pian, ja teidän pitäisi mennä. Muutenkin, olette luvatta reviirillämme. Voisin raadella teidät tässä ja nyt, teitäsisitte kai sen, jos olisitte nuuskineet lainkaan taustojani’’ Car sanahti viileästi.
//Moonyyyy :3? |
Vastaus:
10KP:ta!
~Kiri YP™ |
|
| Nimi: Moonrise, Kaamoslauman lähistö |
25.06.2015 02:12 |
Huomatessani Cergvetiksi esittäytyneellä uroksella olevat erikoiset... asiat, menin hetkeksi hämilleni.
"No, tuota..." Aloitin hieman hämmentyneesti, mutta pyyhin sen nopeasti pois ja jatkoi viileästi.
"Ja mitäs sinun hampaillesi on tapahtunut, puhumattakaan kynsistä? Hukkasitko ne?" Haukahdin urokselle ja huiskautin tuuheaa häntääni. Sen hieman tummempi pää osoitti kohti taivasta. Pääni oli ylväästi pystyssä. Vaikka tuo uros päästi suustaan jokseenkin lipeviä, mutta silti kohteliaita sanoja, minä ainakin pitäisin toistaiseksi kieleni jokseenkin terävänä. Mitä minä häntä suotta mielistelemään?
//Sori lyhyys, kun en osaa hitata... Mut joo, Car? |
Vastaus:
Juhuu! Saat 5KP:ta :)!
~Kiri YP™ |
|
| Nimi: Cargvet, Kaamosklaanin lähistö |
25.06.2015 02:00 |
’’Keitä olette?’’ terävä huudahdus kajahti tyhjään pesään. Car nosti korvansa pystyyn, ja vilkaisi alas oskaltaan. Siro, hopeanharmaa narttu kallisti päätään, tiiraten hämärään koloon, korvat pystyssä. Uros hymähti hiljaa itsekseen, ja räpäytti keltaisia silmiään. Niistä ei yleensä erottanut mitään, mutta nyt.. Pieni häkellys saattoi kimmeltää niiden kuulaalla pinnalla. Mistäkö se johtui? No, kuka muka uskaltaisi murhaajien reviirille astua jalallaankaan? Saati sitten heiveröinen narttu.. Eihän siitä olisi vastusta Darkille saari Carille.
’’Huhuu, onko siellä ketään?’’ narttu huhuili yhä pimeyteen. Samassa Car humahti alas oksaltaan, suoraan tuon taakse. Narttu kiepahti hämmästyneenä ympäri, mutta korjasi ilmeensä sekunnin murto-osassa jälleen viileäksi, ja päättäväiseksi. Carin kasvoilla ei näkynyt pienintäkään tunnetta, mutta uroksen häntä oli ylhäällä, mikä tarkoitti hyvää.
’’Hyvää päivää. Saanko udella, minkä nimen noin kaunis neiti, kuten te, omistaa?’’ Car sanahti tahdikkaasti. Narttu nosti kuononsa pystyyn, ja tuhahti uroksen kysymykselle välinpitämättömästi.
’’Moonrise, vaikka ei se kyllä sinulle sen pahemmin kuulukkaan’’ narttu haukahti. Cargvetin kasvoille noussut tekohymy teki taas vaikutuksen hurmaavuudellaan narttuun. Pahamaineinen kylmyys tuntui sulavan hitusen pois, sillä tummanruskea yksilö saattoi nähdä nartun antavan lihastensa rentoutua.
’’Kaunis nimi kauniille neidille’’ Car sanoi kohteliaasti.
’’Niin kai, mikäs sitten on omasi?’’ Moonrise kysyi terävästi.
’’Cargvet, mutta voitte sanoa vain Car’’ uros esittäytyi pehmeästi. Narttu vain tuhahti, ja heilautti häntäänsä määrätietoisesti.
’’No, haistoin täällä kaksi sutta, kukas on toinen?’’ Moonrise tiedusteli. Cargvet hymähti hyvillään, tietenkin tekaistusti, sillä eihän hän enää osannut hymyillä. Silti, ei sitä kukaan huomannut.
’’Veljeni, Dark Moon. Hän on nyt saalistamassa, mutta kannattaa lähteä ennenkuin hän tulee. Hän ei pidä lainkaan tunkeilijoista, minua he eivät niinkään haittaa. Mutta noin kaunis narttu kuten te, hän saattaisi tehdä teistä yhden kumppaneistaan. Mutta en minä sitä sallisi, ette ansaitse hänen kaltaistaan peluria. Särkee vain sydämmet ja lähtee, sellainen minunkin kai pitäisi olla, mutten ole.’’ Car selitti. Hänen hopeahampaansa välkähtivät auringossa. Moonrise sävähti hieman huomatessaan ne ja kynnet, sekä numerot uroksen lavassa.
’’No, tuota..’’ hän aloitti, ja räpäytti jäänsinisiä silmiään.
//Moon :3? |
Vastaus:
15KP:ta!
~Kiri YP™ |
|
| Nimi: Moonrise, Kaamosklaanin lähistö |
25.06.2015 01:35 |
Kylmät, jäänsiniset silmät aukesivat hämärässä onkalossa. Pian Moonrisen suu aukesi haukotukseen. Haukotus paljasti hyvin terävät ja valkeat hampaat. Narttu nousi seisomaan ja venyyteli hieman raajojaan. Hän tunsi pientä ikävän tuntuista kivistystä lavassaan. Rise nuolaisi tuoretta arpea. Oli parempi, kuin avohaava... Moon käveli ulos pesänään pitävästä onkalosta ja nuuhkaisi raikasta ilmaa. Narttu lähti kävelemään kohti kuuaukiota. Hänen tassunsa oppusivat jokaisella askeleella viileään ja pehmeähköön maahan. Jotkin kasteiset lehdet viistivät nartun kylkiä tuon työntyessään kuuaukiolle puskien välistä. Moonrise käveli suoraan kuulammelle. Hänen kyyristyessään sitä kohti, hän näki peilikuvansa tyynen lammen pinnasta. Pinnan tyyneys rikkoutui nartun upottaessa kielensä lampeen juodakseen. Kylmä vesi virtasi Risen läpi ja antoi natulle hieman voimaa. Juotuaan tuo istahti lammen rantaan ja katseli hetken ympärilleen. *Minnekköhän sitä lähtisi etsimään riistaa?* Rise mietti ja päätti lopulta suunnan. Tuo käveli metsässä kevein askelin ja haisteli tarkasti havaitakseen riistan tuoksua. Pian kuitenkin nartun kuonoon kantautui veren haju. Turkittoman veren... Moon lähti kohti hajun lähdettä. Pieni uteliaisuus nimittäin heräsi hänen sisällään. Melko pian narttu näki raadellun turkittoman. Hän haistoi myös kaksi uros sutta. Varmaan erakoita. Haju tuntui tulevan kolosta. Keitä he olivat? *Kaikki tai ei mitään.* Moonrise ajatteli ja avasi suunsa huutoon:
"Keitä te olette?" Moon huusi kysymyksen koloon, josta kahden uroksen tuoksu tuli.
//Car? Dark? |
Vastaus:
10KP:ta!
~Kiri YP™ |
|
| Nimi: Cargvet, Kaamosklaanin lähistö |
24.06.2015 22:46 |
Tummanruskea uros nosti päätään. Hän avasi suunsa makeaan haukotukseen, ja räpytteli hetken silmiään. Dark Moon oli jo kadonnut toiselta oksalta. Cargvet kohautti lapojaan, ja laskeutui puusta alas. Hän ravisti turkilleen kertyneet vesipisarat pois, ja venytteli sitten yökylmän tuoman jäykkyyden jaloistaan pois. Uros lähti tassuttamaan kohti sankkaa kuusimetsää, lähellä pesää. Vielä viileä maa tuntui ikävältä erakon polkuanturoissa. Hän painoi korvansa niskalleen, ja sukelsi neulaspilven alitse suurelle aukealle, jonka keskellä pulppusi kirkas lähde. Uros asteli sen reunalle, ja laski kuononsa sen pinnalle. Jääkylmä salamantapainen voima humahti hänen lävitseen. Cargvet avasi silmänsä jälleen, ja ravisti päätään. Sitten hän kurkottautui juomaan vettä. Joka kulauksella voima tuntui virtaavan hänen jokaiseen jäseneensä. Linnut virittelivät kurkkujaan oksastossa. Uros nosti korvansa ylös, ja hymähti itsekseen.
*Ehkä Dark on saalistamassa* hän mietti itsekseen, ennenkuin nousi, ja kääntyi kohti kuusirivistöä. Toisaalta hän tahtoi kovasti kävelylle.. Se voisi olla mukavaa. Mutta Dark saattoi toisaalta palata pian.. Mikäli hän ei olisi sittenkin narttujahdissa, tai pitkällä saalistusretkellä. Olisi hyvin vastuutonta jättää pesä, varsinkin kun turkittomia kuhisi siellä täällä kuin muurahaisia pesässä. Hän huokaisi, ja astui askeleen eteenpäin. Kunnes mielihyvä voitti, ja hän kääntyi ympäri, ja kirosi mielessään samalla uteliaisuuttaan, tassuttaessaan rivakasti kohti Kaamosklaanin rajaa. Hän haistoi ilmassa muita susia, muttei juurikaan välittänyt siitä. Kunnes lähistöllä sijaitsevan karhunvatukkapensaan kahinan hetkellisenä seurauksena esiin astui kaksi tuhkanharmaata sutta, joista toinen omasi valkeita pilkkuja turkissaan.
’’Kukas sinä luulet olevasi?’’ murahtaa toinen, pieni uros, se juuri jota koristavat valkeat pilkut. Cargvet katsoo häntä vakaasti, vailla pelkoa.
’’Toiset kutsuvat varjoksi, vaeltajaksi, demoniksi.. mutta minä itse pidän eniten Cargvetista’’ uros sanoo viileästi, antaen nimensä soinnun hetken karmaista kahta vanhusta ennen kuin jatkaa:
’’Ja te olette?’’ tuhkanharmaa naaras tuhahtaa.
’’Minä olen Turhakemieli, ja tuo tuossa on Hiipijäkäpälä’’ naaras esittäytyy.
’’Ja nyt sinä lähdet tai me hyökkäämme’’ Hiipijäkäpälä murahtaa. Cargvet hymähtää, ja kiepahtaa ympäri, ennenkuin katoaa Kaamosklaanin reviiriltä, suoraan juosten kohti pesää. Darkin hahmo näkyi uroksen edessä, ja hän saapui puuskuttaen veljensä luo.
’’Missä olit?’’ Dark kysyi.
’’Kävelyllä’’ Car vastasi tyynesti.
’’Luulin sinun menneen narttujahtiin’’ Dark naurahti keveästi. Sitten hän laski jäniksensä leuoistaan maahan puun juurelle, ja otti yhden niistä.
’’Ota sinäkin’’ hän tarjosi, vaikka Car näyttikin vähän pelokkaalta.
’’Selvä’’ Car sanoi kiitollisena, ja otti yhden jäniksistä. He söivät kahden, kuin veljekset, kuin kaksoset. Äkkiä Dark nosti korvansa pystyyn.
’’Cargvet, mene mäyrän koloon! Käsken sinut sitten avuksi!’’ Dark huudahti. Car nyökkäsi, ja totteli veljeään. Hän sujahti pimeään koloon. Viimekerran he nukkuivat siellä syksyllä. Lehdet rahisivat hänen tassujaan vasten, ja sydän hakkasi tuhatta ja sataa rintaa vasten. Hän kuuli Darkin ja.. pahan turkittoman!
’’Cargvet!’’ Dark huusi, Car suhahti ammuksen lailla hänen peräänsä.
’’Tuo melkein tappoi sinut, kosta tuskasi!’’ Dark huusi. Car katsoi turkitonta. Sekin lopetti hetkeksi huitomisen. Turkiton huudahti, ja hyökkäsi, mutta Dark hyökkäsi.
’’Tee se!’’ oli ainoa sana joka uroksen päässä huusi. Uros loikkasi turkittoman kippuun ja repäisi hampaillaan sen pään irti.
’’Hyvä!’’ Dark huusi. Car hymyili, hän hymyili veljelleen ja katosi sitten mäyränkoloon.
//Dark? |
Vastaus:
20KP:ta!
~Kiri YP™ |
|
| Nimi: Dark Moon, Kaamosklaanin lähistö |
14.03.2015 15:12 |
Heräsin, kun vesi pisara tippui kuonolleni. Katsoin ympärilleni. Näin Cargvetin vielä nukkumassa. *Unikeko.* Laskeuduin puusta, ja menin saalistamaan.
Kun olin hyvällä saalistus paikalla, maistoin ilmaa. *Jänis.* Katsoin ympärilleni, ja kuulin pensaan rahisevan. Odotin riistaa. Kunnes, valkoinen jänis syöksyi ulos pensaasta, ja syöksyin riistan perään. Kiihdytin vauhtiani. Kunnes, hyppäsin jäniksen niskan päälle, ja pidin jäniksen maassa, kunnes sen keuhkot tyhjenivät.
Palasin keskipäivällä kaksi jänistä leuoissani. Näin veljeni tulevan Kaamosklaanin suunnasta.
"Missä olit?" kysyin Cargvetilta.
"Kävelyllä", Cargvet vastasi.
"Luulin sinun meneen narttu jahtiin", sanoin hieman nauraen. Laskin jänikset puun juurelle. Otin itse yhden jäkiksistä.
"Ota sinäkin", tarjosIn veljelleni, joka näytti hieman pelokkaalta.
"Selvä", Cargvet sanoi, ja otti jäniksen. Söimme kahden. Kuin kaksoset. Kuulin askelten ääniä.
"Cargvet! Mene mäyrän koloon! Käsken sitten sinut avuksi", sanoin veljelleni. Cargvet vain nyökkäsi, ja meni vanhaan myyrän koloon. Itse odotin tulijaa. Säikähdykseksi näin turkittoman. Se puhui jotain, ja alkoi lähestymään minua kohti. *Tuo oli sen laboratorion päälikkö, kun Cargvet oli siellä!* Turkiton lähdstyi minua kohti varovasti käsi ojossa. Kunnes, turkiton otti takamuisestaan jonkun terävän esineen, ja huitoi sillä minua. Terä osui kerran kylkeeni, ja ulvahdin kivusta.
"Cargvet!" huusin, ja näin Cargvetin tulevan kolosta.
"Tuo melkein tappoi sinut! Kosta tuskasi!" huusin. Cargvet katsoi turkitonta. Jopa turkiton lopetti huitomisen.
"Kostan sen!" Cargvet huusi. *Veljeni on sellainen, kuin halusinkin.* Cargvet käveli uhkaavasti turkitonta kohti. Carhvet hyppäsi, ja huusi:
"Näytän sinulle tuskani!" Cargvet huusi, ja kaatoi turkittoman maahan. Turkiton ulvoi, ja yritti tähdätä Cargvetin päähän. Nousin nopeasti, ja vahvoilla ja terävillä hampaillani pidin turkittoman veitsi käden maata vasten. Turikittoman kädestä alkoi vuotamaan verta.
"Cargvet! Tee se!" huusin. Cargvet nyökkäsi, ja rauta hampaillaan repi turkittoman pään irti.
//Car :3? |
Vastaus:
Mahtavaa, ensimmäinen tarina! Hyvää kerrontaa, ja upea kuvailu! Saat tästä..
18 KP:ta!
-Kiri YP |
|
|
|
